Taidetta arjessa

Olen opiskellut taidehistoriaa ja nautin suunnattomasti museoissa ja näyttelyissä käydessäni. Taide mahdollistaa arjen estetiikasta nauttimisen. Se innostaa, puhuttaa, herättää tunteita ja nostattaa uusia ajatuksia. Kotikaupungissani on myös helppoa käydä museoissa ja näyttelyissä.

Taide ei ole passiivista vaan synnyttää, ottaa kantaa ja siirtää aktiivisesti eteenpäin merkityksiä.  
Se mikä on taidetta, riippuu taiteen kokijan omasta taidekäsityksestä. Tulkinta, tarina ja merkitykset rakentuvat aina osittain katsojan omassa mielessä. Vallitseva taidekäsitys ohjaa kokijan havannointia ja vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme menneiden aikojen taiteen ja mitä pidämme arvossa. Myös taidehistoriankirjoituksen tavoitteet ovat muuttuvia, kuten myös taiteen asema yhteiskunnassa ja eri kulttuureissa. Sama teos saa erilaisissa kulttuurisissa ja ajallisissa esitysyhteyksissä eri merkityksiä.
  
Taiteilija on teosta luodessaan oman aikakautensa edustaja, jolla on omat aikomuksensa ja tarkoitusperänsä. Hän havannoi omasta lähtökohdastaan käsin maailmaa. Teos syntyy osana kulttuurista ajatusjärjestelmää ja siihen vaikuttaa, myös aikakautensa poliittiset, uskonnolliset ja sosiaaliset merkitykset, vaikka ne eivät olisi välttämättä olleet taiteilijan tarkoittamia. 

Taidetta voi lähestyä, tutkia ja analysoida lukuisista eri teorioista ja näkökulmista käsin. Kirjoitukseni tavoitteena ei ole pitää taidehistorian luentoa aiheesta vaan jakaa kanssasi innostava ja ajatuksia herättävä kokemukseni. Itselleni taide eri muodoissa tuo paljon sisältöä elämään ja kannustankin kaikkia kokemaan ja kohtaamaan taiteen avoimin mielin. Taiteen äärellä voi kokea suuria tunteita.

Taideteoksen merkitykset eivät synny vain sen rakenteista, kuten muodoista tai väreistä. Merkityksiin vaikuttaa myös missä teos esitetään, millaisen ympäristön osaksi se mielletään ja myös katsoja on aktiivinen merkitysten tuottaja.  Katsoja kokee teoksen omista lähtökohdistaan käsin.  Myös katsomiseen sisältyy aina tulkinta eikä neutraalia katsomisen tapaa ole. Ihmisen koko kokemisen historia on ikään kuin harsona hänen katseensa edessä, jonka läpi teosta lähestytään.

Kun itse menen näyttelyyn, en yleensä katso teosten nimiä tai esittelyä etukäteen vaan pyrin kohtaamaan teoksen mahdollisimman vähin ennakkotiedoin. Toimin näin, koska ennakkotiedot ja jopa teosten nimi ohjaisivat kokemustani ja vaikuttavat siihen miten teoksen näen ja koen. Viime kerralla käydessäni museossa, näin Holger Looduksen teoksia ja The Fourth International (2017) Digivedos vai minut vaikuttumaan. Teoksessa on esitetty mutkalla oleva paperi. Teosta itsessään ei ole kehystetty vaan nauloin naulattu seinään ja jätetty mutkalle. Näytteille asettelu ja erityisesti valaistus korostaa mutkalla olevaa rakennetta. Tämä kombinaatio muistuttaa miten mutkalla olevaa paperia esittävä kuva ei ole sama asia kuin mutkalla oleva paperi itse. Näytteille asettelun ja teoksen itsensä yhdessä muodostama kokonaisuus on eri kuin kummankaan niiden erikseen.(Teoksen tekijänoikeudellisen suoja-ajan ja kuvataiteteen teoksia koskevien tekijänoikeuslain rajoitussäännösten vuoksi en voi  valokuvaa teoksesta blogissa julkaista. )

Kuvanveistäjä Mauno Hartmania (5.7.1930-18.7.2017) siteeraten “taideteos koskettaa tai ei kosketa, se soi tai ei soi, that’s it"  ja omasta mielestäni Holger Looduksen teos soi. 

Millaisesta taiteesta sinä vaikutut?





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oman elämänsä sankari

Jämäkkyys ja terve itsekkyys

Itsensä ylittäminen